Pernajan historian ominaispiirteitä

Pernajan seudun asutuksella on –  voidaan sanoa – vuosituhantiset juuret. Pernajan pitäjä perustettiin 1300-luvulla, kun Pyhän Mikaelin kirkko rakennettiin Pernajan Kirkonkylään. Viimeisimmät arkeologiset löydöt antavat kuitenkin olettaa, että asutuksen historia on vielä paljon vanhempi. Meri ja Pernajanlahti ovat olleet alueen elannon lähde ja turvaaja. Ihminen on elänyt kiinteässä vuorovaikutuksessa ja pitkälti riippuvaisena luonnon antimista ja merestä sen äärellä.

Sijainti ja suotuisat olosuhteet selittävät, myös kartanokulttuurin syntymistä seudulle. Historiankirjallisuudessa esiintyy erinäisiä olettamuksia siitä, miten rälssimaanomistus hahmottui suuren Ruotsista Itä-Uudellemaalle suuntautuneen muuttoliikkeen aikana (noin vuosina 1250-1350). Pernajasta muotoutui Suomen toiseksi kartanorikkain kunta, Porvoon jälkeen, ja niiden vaikutus näkyy kiinteästi myös alueella eläneiden ihmisten historiassa ja tarinoissa.

Kartanot tarvitsivat työvoimaa ja niin niiden läheisyyteen ja vaikutuspiiriin on rakentunut kyliä. Pernajan ominaispiirre onkin valtakunnallisesti rakennuskannaltaan ja rakenteeltaan hyvin säilyneet keskiaikaiset kylätontit tai ns. ryhmäkylät. Lisäksi saaristoluonto Pernajanlahden arvokkaine linnustonsuojeluvesineen, vanhoine laidunmaineen, kallio- ja moreeniharjuineen ja katajaniittyineen on ainutlaatuinen.

Pernajan saaristo tarjoaa elämyksiä niin historiasta, kulttuurista kuin luonnostakin kiinnostuneelle.

 

Lähteitä:

Sirén, Olle: Pernajan pitäjän historia. Pernaja 2003.

Ockenström, Katariina: Itä-Uudenmaan rakennetun kulttuuriympäristön selvitys. Porvoo. Itä-Uudenmaanliitto, 2007.

Mainokset