Retki Pernajanlahdelle

 

Tule tutustumaan Pernajanlahden historialliseen ja luonnonarvoiltaan ainutlaatuiseen ympäristöön!

Pernajanlahti on Suomen etelärannikon pisimpiä merenlahtia, ollen noin kaksikymmentä kilometriä pitkä. Se on ollut niin keskeinen kulkuväylä kuin ellannon lähde ja turvaaja seudun asukkaille vuosisatojen ajan. Rantojen liepeillä on ollut historian saatossa kukoistavaa kartanokulttuuria. Kartanoiden ympärille ja vaikutuspiiriin on aikoinaan rakentunut kyliä, joiden rakennuskanta on valtakunnallisestikin poikkeuksellisen hyvin säilynyt.

Maisemaa Isnäsin lahdelta.

Maisemakuva Isnäsin lahdelta.

Ilmakuva Backenstrandista vuodelta 1952. (Kuva Peter Heleniuksen kokoelmista.)

Ilmakuva Backenstrandista vuodelta 1952. (Kuva Peter Heleniuksen kokoelmista.)

 

Maisemaa rytmittävät isojen kartanoiden laajat viljelykset, ruovikkoiset rantakosteikot sekä pienipiirteiset, kumpareiset saaristokylämaisemat. Kävijä saakin nauttia kulttuuripiirteiden kerroksellisuudesta ja monipuolisuudesta. Itärannalla sijaitsee Pernajan kirkonkylä ja lahden pohjukkaan laskee Koskenkylänjoki.

Pernajanlahti on biologisen monipuolisuutensa ja rikkaan ranta- ja vesilinnustonsa vuoksi poikkeuksellisen arvokas lintuvesi kansainvälisesti ja myös useampien suojeluohjelmien kohde. Pernajanlahti onkin lintuharrastajien suosiossa. Se on tärkeä lintujen muutonaikainen levähdyspaikka ja lahdella pesii monipuolinen linnusto. Lahti kuuluu Natura 2000 -alueisiin ja se on suojattu myös Ramsarin sopimuksen piirissä.

Veneilyretki lahden pohjukkaan tarjoaa elämyksiä niin kulttuurihistoriasta kuin luonnosta kiinnostuneelle kävijälle.

Joutsen Pernajanlahden kalliolla.

Joutsen Pernajanlahden kallioisella rannalla.

 

Retki Pernajanlahdelle

Keskiaikainen kirkko ja kartanokokonaisuus

Retkemme Pernajanlahdelle alkaa Isnäsistä, jonka jälkeen lahti pian kapenee. Itärannalla siintää Pernajan Pyhän Mikaelin keskiaikainen kivikirkko, joka on rakennettu 1300-luvulla. Kirkon myötä lahden rannalle muodostui pitäjän keskus, joka on myös historiallisesti hyvin säilynyt. Kirkonkylän ja sen luonnonkauniin uimarannan tavoittaa rantautumalla Backstensstrandin vieraslaituriin.

Pyhän Mikaelin kirkko. (Kuva Peter Heleniuksen kokoelmasta.)

Pyhän Mikaelin kirkko. (Kuva Peter Heleniuksen kokoelmasta.)

Kirkon interiööriä. (Kuva vuodelta 1909, Peter Heleniuksen kokoelmasta.)

Kirkon interiööriä. (Kuva vuodelta 1909, Peter Heleniuksen kokoelmasta.)

 

Länsirannalla on Tomberget, korkea lahdelle työntyvä kalliojyrkänne. Se on esimerkki paikasta, jolla on saattanut olla merkitystä jo rautakauden asukkaille, kertoo perinneseppä, erityisesti rautakautiseen historiaan perehtynyt Toni Turunen. Pinnanmuodot, sijainti ja nimi antavat viitteitä paikan historiasta.

Pian Tombergetin jälkeen länsirannalla avautuu merkittävin kartanonäkymä lahdelle. Sjögårdin kartanon päärakennus ja puutarha näyttäytyvät kauniina veneilijän ihasteltavaksi. Merenrannan tuntumassa olevan kartanon rakennusryhmä koostuu empiretyylisestä päärakennuksesta ja kolmesta päärakennuksen tyyliä noudattavasta flyygelirakennuksesta sekä syrjemmällä olevista tiilisistä talousrakennuksista.

Asuinrakennusten yhtenäinen arkkitehtuuri on arkkitehti Lars Sonckin 1920-luvulla suunnittelemasta korjausvaiheesta. Kartanon koristepuutarha on Bengt Schalinin suunnittelema. Päärakennuksen keskiakselista johtaa merelle terassoitu keskikäytävä, jonka päätepisteenä on kaksi laiturille sijoitettua uimahuonetta.

Sjögårdin kartano mereltä päin.

Sjögårdin kartano mereltä päin.

 

Sjögårdin jälkeen länsirannalla sijaitsevat Tjusterbyn ja Tervikin kartanot, vaikka ne eivät yhtä lailla näykään lahdelle. Kartanot muodostavat Suomessa harvinaislaatuisen kartanokulttuurin kokonaisuuden. Niiden arkkitehtuuriin sisältyy muistomerkkejä 1500-luvulta saakka.  Museoviraston määritysten mukaan kartanoiden rakennuskanta, puistot, puukujanteet ja viljelyalueet muodostavat keskeisen osan Pernajanlahden valtakunnallisesti arvokkaasta maisema-alueesta.

Retkeile saaristoluontoon! Tervikin kartanolle johtaa Suomen pisin tammikuja.

Tervikin kartanolle johtaa pohjoismaiden pisin tammikuja.

Maisemakortti Sjögårdista Pernajanlahdelle, vuodelta 1912. (Peter Heleniuksen kokoelmista.)

Maisemakortti Sjögårdista Pernajanlahdelle, vuodelta 1912. (Peter Heleniuksen kokoelmista.)

 

Ryhmäkyliä ja vanhaa laidunmaata

Talot lahden ympäristössä ovat ryhmittyneet nauha- tai ryhmäkyliksi, ja yksittäisiä asumuksia ja tiloja on vähän. Pääosa rakennuskannasta on vanhaa. Länsiranta on helpompikulkuinen veneilijälle. Sen maisemaa luonnehtii jyrkähkojen, usein kalliolakisten kumpareiden väliset laajat viljelytasangot.

Itärannan maisemaa rytmittää kirkonkylän ja muutaman kartanon lisäksi kylien tuntumaan rakennetut talot, niin pienet maalaistalot kuin usein perinteisen punaiset saaristolaisasumuksetkin (niin punaiset torpat ja venevajat kuin paikoin herraskaisemmat, monimuotoiset pikkuvillat ja huvilat). Itärannalla näkyy myös modernimman kesäasutuksen rantautuminen lahdelle. Pinnanmuodoiltaan itäinen puoli lahdesta on vaihtelevaa ja pienipiirteistä: Avokallioiden ja moreenimäkien sekä laaksojen mosaiikkia, joka alavoituu rantaa kohti.

Pernajanlahden maisemaa itärannalta.

Pernajanlahden maisemaa itärannalta.

Innokas veneilija, Ronja.

Innokas veneilijä, Ronja.

 

Pernajan kirkonkylän jälkeen lahdenpohjukkaan päin mentäessä, itärannalla on Segersbyn keskiajalta periytyvä kartano. Sen mailla, lahden rannalla on erityisen monipuolinen ja laaja, edelleen käytössä oleva laidunalue. On arvioitu, että alue on voinut olla jo vuosisatoja laitumena ja sinne on syntynyt niityistä, katajakedoista ja koivikkoisista hakamaista muodostuva mosaiikki.

Erityisesti lahden pohjukkaa lähestyttäessä lahti ruovikoituu yhä enemmän. Lahteen laskee Koskenkylänjoki. Purjeveneellä matka kohti Koskenkylää tyssää joen ylittävään moottoritien 7:n siltaan, jonka ali vene mastoineen ei mahdu kulkemaan. Pienemmällä veneellä pääsee ihailemaan Koskenkylän historiallista ruukinaluetta ja koskimaisemaa vesiltä päin. Keskiaikainen kyläpaikka sijaitsi kapean kosken itärannallla olevalla korkealla mäellä paikassa, jossa nykyisin on Koskenkylän kartano historiallisine teollisuusympäristöineen. Merkkejä on myös vanhemmasta asutuksesta, sillä kylän luoteis- ja koillispuolelta on tehty useita kivikauden asuinpaikkalöytöjä

 

Paikallisten arkeologian harrastajien rautakautisia löytöjä

Kun moottoritetä alettiin rakentamaan paikalliset arkeologian harrastajat huolestuivat. Tielaitoksen raportissa todettiin, ettei rakenteille tulleen moottoritien alle ole jäämässä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita. Museoviraston näkemys oli, ettei alueella ole ollut pysyvää asutusta rautakaudella. Pitkään virallisessa historiankirjoituksessa on oletettu, että esihistoriallisen ajan asutus on keskittynyt Länsi-Uudellemaalle, siellä tehtyjen arkeologisten löytöjen perusteella. Sen sijaan Itä-Uudenmaan ja Kymenlaakson rannikon on oletettu olleen autiota hämäläisten erämaata.

Onneksi paikalliset, esihistoriasta kiinnostuneet aktiivit, kuten taiteilija, seppä ja tutkija Jouni Jäppinen, yhdessä mm. perinneseppä Toni Turusen kanssa, alkoivat oma-alotteisesti tutkia aluetta. “Kyllä tällaiset jokideltat, mihin vaelluslohi on noussut, ovat olleet aina luontaisia asuinpaikkoja sekä työ- ja kalastuspaikkoja aikakausista riippumatta”, sanoi loviisalainen Jouni Jäppinen (YLE uutisten haastattelu, 24.1.2012).

Alueen perinpohjaisen analyysin perusteella, harrastajat löysivät rautaisia keihäänkärkiä, kalastusvälineitä sekä viikinkiajalle tyypillisiä veneenrakennusniittejä. Yhdessä vuodessa harrastajat löysivät satoja esineitä kymmenistä eri paikoista. Tämä työ poiki myös vuonna 2012 Loviisan kaupungin museoon näyttelyn: Karhunhammas. Loviisan ja Pyhtään seudun esihistoriaa. Ennen kaikkea tehty tutkimus osoitti aiemman historian tulkinnan vääräksi ja arkeologian harrastajien työn kiistämättömän arvokkaaksi.

Arkeologista tutkimustyötä Isnäsissä asunut Toni Turunen teki myös itsekseen. Hän on tutkinut maastokarttoja, paikkojen nimistöjä ja arvioinut merenpinnan muutoksia. Näiden arvioiden pohjalta Turunen teki useampia löytöjä erityisesti omalla lähiseudullaan, Isnäsissä mm. Labbyn kartanon läheisyydestä.

Toni esittelee meille myös Koskenkylän joen länsirannan Silfverbergetiä, vaikkei itse olekaan aiemmin paikalla käynyt. Olemme kuulleet, että nimensä mukaisesti paikalla on sijainnut keskiaikainen hopeakaivos. Ketterästi Toni puikkelehtii kallion harjanteilla ja katoaa hetkeksi näkyvistä, kunnes intoa puhkuen tulee kertomaan löytäneensä jotakin. Hän näyttää Silfverbergetin itäiseltä puolelta, notkelmasta, pystysuoria pyöreitä uria, joiden reunat ovat sileiksi hioutuneita. Oletettavasti ne ovat vanhojen käsikäyttöisten kiviporien porausjälkiä. Niitä on useita ja ne näyttävät selkeästi ihmisen aikaansaannoksilta.

Maisema Silfverbergetin laelta.

Maisema Silfverbergetin laelta.

Hopeakaivoksen

Silfverbergetin kallioiden pystysuorat urat lienevät vanhojen käsikäyttöisten kiviporien porausjälkiä.

 

Ruovikkoisen lahden rikas linnusto

Kaikkialla Suomenlahden rannoilla eletään maanpinnan kohoamisen kanssa. Erityisesti se näkyy matalissa vesissä, kuten Pernajanlahdella. Vedenpinta on yhä alempana verrattuna aiempaan. Historiallisesta perpektiivistä vedenpinta on kokenut usean metrin muutoksen.

Toinen meriin vaikuttava tekijä on rehevöityminen. Se on osasyy mataloituvan lahdenkin ruovikoitumisessa. Kulku veneellä on vaikeutunut. Ajatuksemme on palata lahdenpohjukasta itärantaa mukaillen, mutta näkyvyys on kaislojen keskellä olematon. Lisäksi veneilijän kannattaa esimerkiksi purjeveneiden mastojen kanssa ottaa huomioon, että sähkölinjat kulkevat monin paikoin viiden metrin korkeudessa. Seikkalumielisyydestämme huolimatta, joudumme palaamaan osittain itärantaa pitkin takaisin, mikä onkin suositeltavaa erityisesti mukavuudenhaluisille matkalaisille.

Pernajanlahti on luonnoltaaan ja maisemaltaan ainutlaatuinen, ja kävijälle elämys. Lahdella sekä levähtää että pesii vuosittain varsin monimuotoinen linnusto, niin vesilintuja, pikkulintuja kuin isompiakin lintulajeja. Esimerkiksi lahdenpohjukan Gammelbyviken linnuille tärkeä alue.

Moottoritien rakentaminen on ollut luonnon monimuotoisuuden kannalta haitallista, ja heikentänyt esimerkiksi linnuston elinmahdollisuuksia. Onneksi erilaisiin suojelu- ja ennallistamistoimiin on kuitenkin ryhdytty. Esimerkiksi Gammelbyvikenin osalta on laadittu oma erillinen hoito- ja käyttösuunnitelma.

Saaristoluonto elää alttiina ympäröivän yhteiskunnan muutoksille. Omakohtainen kokemus on elämys ja auttaa ymmärtämään sitä rikkautta, jonka maiseman ja luonnon monimuotoisuus tarjoaa. Pernajanlahdellakin ihminen on elänyt rinnan ja kiinteässä vuorovaikutuksessa luonnon kanssa. Ympäristö on täynnä merkkejä yhtä lailla elävästä kuin eletystä elämästä. Ne avaavat näkökulmia maailmaan, merkityksiä, kauneutta ja syvyyttä. Tervetuloa löytöretkelle Pernajanlahdelle!

 

Linkit:

Kartanokeitoksia Tjusterbyssä, YLE Elävä arkisto. Dokumentissa pääsee kurkistamaan Tjusterbyn kartanon keitoksien ohella maisemia ja kartanon elämää.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kartanokeitoksia_tjusterbyssa_40825.html#media=40826. (Käyty sivuilla 12.11.2014)

Museovirasto: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1523 (Käyty sivuilla 11.11.2014.)

Museovirasto: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=2213) (Käyty sivuilla 11.11.2014.)

Pernajan srk: http://www.pernaevl.fi/seurakuntatilat/kirkkomme/ (Käyty sivuilla 11.11.2014.)

Vierassatamat.fi: http://www.vierassatamat.fi/index.php?action=vsatama&vsatama-id=7342 (Käyty sivuilla 11.11.2014.)

YLE Uutiset: http://yle.fi/uutiset/harrastaja-arkeologit_kaivoivat_loviisan_historian_uusiksi/5060394. (Käyty sivuilla 12.11.2014.)

Loviisan kaupungin museo: http://www.loviisa.fi/fi/palvelut/kulttuuri/loviisankaupunginmuseo/komendantintalo/nayttelyhistoria/nayttelyt2012#body3. (Käyty sivuilla 12.11.2014.)

 

 

Lähteet:

Toni Turusen haastattelu, 3.9.2014.

 

Loviisan kaupungin museo: http://www.loviisa.fi/fi/palvelut/kulttuuri/loviisankaupunginmuseo/komendantintalo/nayttelyhistoria/nayttelyt2012#body3. (Käyty sivuilla 12.11.2014.)

Loviisan vierassatamat.fi: http://www.vierassatamat.fi/index.php?action=vsatama&vsatama-id=7342 (Käyty sivuilla 11.11.2014.)

Museovirasto: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1523 (Käyty sivuilla 11.11.2014.)

Museovirasto: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=2213) (Käyty sivuilla 11.11.2014.)

Ockenström, Katariina: Itä-Uudenmaan rakennetun kulttuuriympäristön selvitys. Itä-Uudenmaan Liitto, 2007. Porvoo.

Pernajan srk: http://www.pernaevl.fi/seurakuntatilat/kirkkomme/ (Käyty sivuilla 11.11.2014.)

Vauhkonen, Marko: Pernajan Gammelbyvikenin hoito- ja käyttösuunnitelma 2005–2014, Skötsel- och nyttjandeplan för Gammelbyviken i Pernå 2005–2014. Uudenmaan Ympäristökeskuksen raportteja 5/2007. Helsinki 2007. Uudenmaan ympäristökeskus. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/44933/UUDra_5_2007.pdf?sequence=1. (Käyty sivulla 12.11.2014.)

YLE Uutiset: http://yle.fi/uutiset/harrastaja-arkeologit_kaivoivat_loviisan_historian_uusiksi/5060394. (Käyty sivuilla 12.11.2014.)

Mainokset