Isnäsin vanha teollisuusmiljöö ja kävelyretki Edöntiellä

saha saha2

 

Isnäsin vanha teollisuusmiljöö

Mereltä lähestyttäessä, Isnäsin näkymää hallitsee vanha sahamiljöö monine rakennuksineen, ylimpänä horisonttia halkoo voimalaitoksen piippu. Johan Askolin perusti sahan 1897 Koskenkylän sahan sivutoimipisteeksi. Saha oli ajallaan menestynyt, keskisuuri teollisuuslaitos.

Isnäsin saha. Postikortti on päivätty 27.5.1911. (Postikortti Peter Heleniuksen kokoelmista.)

Isnäsin saha. Postikortti on päivätty 27.5.1911. (Postikortti Peter Heleniuksen kokoelmista.)

Työntekijöitä saha porteilla.

Työntekijöitä saha porteilla.

Nykyään entisessä voimalaitoksen rakennuksessa on Isnäsin höyrykonemuseo, johon voi tutustua kesäaikaan. Sahan entisessä konttorirakennuksessa toimii majoituspalveluita tarjoava Bed&Breakfast kaarnaranta sekä tilausravintola Labby Catering. Kaarnarannassa on kesäisin galleriatoimintaa ja mm. syyskesällä 2014 kävijä löysi tiloista kirpputorin.

Vanha kylänraitti on olennainen osa isnäsin teollisuusmiljöötä ja jo sinänsä näkemisen arvoinen. Edöntien varrella on säilynyt 1897 rakennettuja työväen asuinrakennuksia talousrakennuksineen. Rakennukset ovat museoviraston suojelemia. Läheiseen metsään on rakennettu luontopolkuverkosto, jonka yhtenä etappina on näkötorni, josta avautuu upeat maisemat Påsalön selälle.

Isnäsin sahalta on 2 km Labbyn luomutilalle, Labby Gårdiin, jonka historia ulottuu keskiajalle. Kartanohistoriasta ja raunioista kiinnostuneelle Edöntien alkupäästä löytyvät myös vanhan Isnäsin rälssikartanon maat.

sahasoi

Useana kesänä Kaarnarannan pihapiirissä on järjestetty Sahalla Soi -festivaali, kyläläisten talkoovoimin. Kuvassa Alakylän orkesteri, elokuussa 2013.

Höyrykonemuseo talvella 2013.

Höyrykonemuseo talvella 2013.

Katso video paikallisen Alakylän Orkesterin keikalta, Höyrykonemuseossa elokuussa 2011.

 

Kävelyretki Edöntiellä – Almin veljesten muistojen viitoittamana

Isnäsin alakylän kartta, johon on merkitty punaisella entisten talojen paikat.

Isnäsin alakylän kartta, johon on merkitty punaisella purettujen tai muuten tuhoutuneiden rakennusten paikat ja nimet.

 

Höyrykonemuseo

Tapaamme Almin veljekset, Jan-Erikin ja Christerin, nykyisessä Isnäsin sahan höyrykonemuseossa. Vanhassa konesalissa on suuri höyrykone vuodelta 1918. Museossa on järjestetty konsertteja ja tapahtumia kanttiineineen erityisesti paikallisille, mutta mukana on aina tuttavia ja vieraita kauempaakin. Aivan erityinen kokemus on esimerkiksi konsertti voimalaitossalissa, yleisö ja esiintyjät sijoittuvat koneiden eri puolille ja keskelle. Tapahtumien yhteydessä vanha kone usein myös käynnistetään. Nykyaikaisiin tehdassaleihin ja -koneisiin verrattuna ja vaikuttavasta koostaan huolimatta, kone yllättää hiljaisuudellaan.

Veljekset Christer ja Jan-Erik Alm, Isnäsin Höyrykonemuseolla, syksyllä 2014.

Veljekset Christer (oik.) ja Jan-Erik Alm, Isnäsin Höyrykonemuseolla, syksyllä 2014.

Toista oli silloin, kun Jan-Erik ja Christer Alm olivat töissä sahalla. Konesalissa ei niin vain käyty. Konemestari oli sahan työväen hierarkiassa ylempänä eikä saliin ollut asiaa. Almien suku on asunut jo pitkään Pernajanlahden rannalla. Isovanhemmat asuivat Sjögårdissa kartanon mailla, missä olivat myös tilan töissä. Almin veljekset olivat lapsia, kun perhe muutti Forsbystä, Koskenkylästä Isnäsiin 1950-luvulla, Jan-Erik oli kaksi ja Christer kahdeksan vuotta.

Höyrykonemuseon esineistöä.

Höyrykonemuseon esineistöä.

Sahan höyrykone vuodelta 1918.

Sahan höyrykone vuodelta 1918.

Massiivisen höyrykoneen osia.

Massiivisen höyrykoneen osia.

Sahan konehuoneen mittaristoa.

Sahan konehuoneen mittaristoa.

 

Kaarnaranta ja vanhat työväen asuintalot

Kylä oli vireä ja eläväinen. Väki oli töissä sahalla, jonne veljeksetkin menivät 13-14 -vuoden ikäisenä koulun jälkeen apupojiksi. Kylän raitilla, Edöntiellä oli vanhoja sahan rakennuksia molemminpuolin tietä. Historiallisesti parhaiten säilynyt näkymä raitille avautuukin juuri sahan porteilta astuttaessa. Entinen sahan konttorirakennus, Kaarnaranta sijaitsee vasemmalla. Rakennus on vanhimmilta osiltaan 1890-luvulta. Vaikkei tarvitsisikaan yösijaa, alakerrasta voi kesäisin löytää taidegallerian tai vaikkapa kirpputorin.

Oikealle avautuu näkymä vuonna 1897 rakennetuille museoviraston suojelemille työväen asuinrakennuksille. Rakennukset ovat hirsirakenteisia, satulakattoisia ja sisääntulokuistit ovat kaariaihein koristellut. Kylänraitti halkoo perinteiseen tapaan asuintalojen ja niihin kuuluvien talousrakennusten pihapiirejä. Punaisten asuintalojen jälkeen Edöntiellä oli kolmekerroksinen Maakauppa (nykyisin kirjastoauton parkki). Kaksi ylintä olivat asuinkerroksia. Alimmassa toimi monipuolinen kauppa. Kauppaa kyläläiset muistelevat erityisen haikeina edelleen. Niin paljon on vanhoja rakennuksia on purettu, mutta kaupan kohtaloksi koitui tuhopoltto 1990-luvulla.

raitti3

Näkymä talviselle kylän raitille, talvella 2013. Taustalla näkyy Kaarnaranta, oikealle jää työväenasuinrakennuksiin kuuluva piharakennus.

 

Maakauppaa vastapäätä oli iso työntekijöiden hirsinen asuintalo, Plankbygnade, jonka pihasta muistuttavat vielä tielle näkyvät lasten keinutelineet. Asuinhuoneiden lisäksi siinäkin oli palveluita. Toisessa päädyssä, ainakin 1930-luvulla, erään perheen rouva myi vaatteita ja kankaita. Tuolloin, kun vaatteet vielä tehtiin pääsääntöisesti itse. Planbygnaden toisessa päädyssä toimi jonkin aikaa posti, ennen kuin se siirtyi “yläkylälle” nykyisen Frimansintien varteen.

Edöntietä kuljettaessa vasemmalle jää vaalea tiilirakennus. Siinä oli sahan työväen sauna ja pesutupa. Almit muistelevat, miten heidän lapsuudessaan kaikki saunoivat, naiset, miehet ja lapset yhdessä. Sittemmin käytäntö muuttui ja naisille ja miehille tuli omat saunavuorot. Sahan “kerma” sen sijaan virkistäytyi saunomalla Isnäsin edustalla olevalla Ärtskärin saarella.

Saunan jälkeen Edöntiellä on kolme 1930- ja 1940-luvulla rakennettua työväen asuintaloa. Niiden naapurissa, vasemmalla puolella on ollut kaksi isoa hirsirakenteista asuintaloa. “Dalakulla” oli nykyisten uusien punaisten talojen paikalla. Siellä ainakin 1930-luvulla asunut Koskisen perheen mamma piti pulla- ja makkarakauppaa.  Dalakullan jälkeen, rantaan menevän tien varrella, oikealla puolella oli työväen asuintalo “Anjan pelto.” Rantatien varrelta voi nähdä vanhaa kivijalkaa. Myös omenapuu ja syksyisin sen punaiset omenat muistuttavat entisestä ajasta.

Toisinaan joku isompi perhe saattoi päästä muuttamaan omaan pikkutaloon, “torppaan”, silloin, kun sellainen syystä tai toisesta tyhjeni. Toinen niistä sijaitsee Edöntiellä hieman Karhukiventien risteyksen jälkeen vasemmalla ja toinen Grankulla on Karhukiventiellä Edöntieltä noustessa oikealla.

Työväen taloissa asui kaikissa monta perhettä. Lapsia riitti. Pihoilla viljeltiin omaan käyttöön perunaa ja muita hyötykasveja. Monilla oli myös jokunen kotieläin. Almienkin perheessä pidettiin kanoja ja joka kesäksi otettiin possu, joka sitten teurastettiin jouluksi. Monet myös kalastivat. Omaehtoinen ruoan hankkiminen oli tärkeä lisä, sillä saha oli talvisin kiinni. Silloin piti pärjätä omillaan. Eräs sivutulo monelle kyläläiselle oli pensaspapujen viljely Pauligille, jonka kanssa oli sopimus. Säännöllisesti papuja tultiin hakemaan ja punnitsemaan. Nämä olivat mieleenjääviä tapahtumia tuon ajan kesissä.

 

Kovaa työtä

Työ sahalla oli fyysisesti raskasta, mutta se yhdisti kyläläisiä ja piti väen leivän syrjässä kiinni. Jan-Erik Alm muistelee kattilahuonetta haastavimpana paikkana sahalla. Siellä oli polttavan kuumaa. Korkeassa tilassa ylhäältä johdettiin puuta rännejä pitkin alhaalla sijaitseviin höyrykattiloihin. Pahinta oli joutua selvittämään rännien tukoksia katonrajassa, jonne kuumuus pakkautui. Alm kertoo, miten kerran yksi työkaveri tippui tukosta selvitellessään jyrkästi laskevaan ränniin. Hän sai onneksi levitettyä jalkansa kattilaan johtavan aukon reunoille eikä pudonnut palavaan tulipesään.

1960-luvulla joukko sahan työväkeä muutti Ruotsiin. Moni koki työehtojen huonontuneen. Toisten muutto oli kova isku niille, jotka jäivät. Eikä elämä, Suomenlahden toisella puolen, välttämättä ollut alkuun helppoa monille lähteneillekään, uuden ympäristön ja kulttuurin keskellä. Nykyään monet Ruotsiin lähteneet siirtolaiset ovat muistelleet myös sitä, miten ruotsalaisen kantaväestön suhtautuminen suomalaiseen veljeskansaan ei ole ollut aina myönteistä, vaan alentuvaa, jollei suorastaan halveksuvaa. Alkuaikojen vaikeuksia ei kotiinpäin useinkaan haluttu näyttää, vaan päinvastoin, osoittaa pää pystyssä lähdön kannattaneen. Alminkin veljekset muistavat, miten kavereita lähti. Kesälomilla siirtolaisia tuli sitten käymään, hienoilla Volvoillaan ajaen.

 

Huvielämä

Kun työväki ahersi sahalla, Christer ja Jan-Erik muistelevat, miten tehtaan silloinen johtaja Carl Johan Askolin oli itse kiinnostunut enemmänkin kilpa-ajoista. Se oli ensimmäinen vakava suomalainen yritys saada jalansijaa autourheilussa, joka 1950-luvulla oli italialaisten hallitsema. Askolinin autot ajoivat menestyksekkäästi esimerkiksi legendaarisissa Eläintarhanajoissa.

Carl_Johan_Askolin

Carl Johan Askolin perustikin oman kilpa-autotallin, Scuderia Askolinin.

 

Kyläläisten viihteestä vastasivat alueella toimineet seurat, kuten urheiluseura Isnäs Start ja nuorisoseura Isnäs uf (Ungdomsförening). Isnäs uf:n ja Isnäs F.B.K.:n yhteisten ponnistelujen tuloksena ja Joh. Askolinin yrityksen tuella Edöntielle saatiin oma seurojentalo Solbacka. Se sijaitsee luonnonkauniilla paikalla, Isnäsin lahden rannalla, Edöntien alkupäässä. Yhä edelleen Solbacka toimii kansalaisopiston ryhmien kokoontumispaikkana.

Almin veljekset muistelevat, miten heidän nuoruudessaan talolla järjestettiin joka viikonloppu tanssit. Ihmisiä tuli linja-autollakin tansseihin Loviisasta ja Porvoosta saakka. Kesäisin tansseja pidettiin myös tanssipaviljongilla, joka oli rakennettu kallioiselle kukkulalle rannan tuntumaan. Paikka on nykyisen kylän uimarantaan johtavan hiekkatien vasemmalle puolella. Sittemmin paviljonki purettiin, kuten monet työväen asuintalotkin.

Solbackaa vastapäätä sijaitsee vanha kansakoulurakennus, joka valmistui vuonna 1906. Rakentamisen kustansi Johan Askolin. Siinä Alminkin veljekset kävivät koulunsa. Almit muistelevat, miten 1950- ja 1960-luvulla koulua kävivät ruotsinkieliset ja suomenkieliset lapset yhdessä ja opetusta annettiin molemmilla kielillä. Paluu vanhaan on kuitenkin lähempänä kuin koskaan, sillä syksyllä 2014 Loviisan kunta on jättänyt hakemuksen opetusministeriölle kaksikielisen kokeilukoulustatuksen saamiseksi Isnäsiin.

Sahatoiminta loppui pääosin vuonna 1991 ja lopullinen alasajo oli vuonna 1995. Sahatoiminnan loppuminen ja tapa, jolla se tehtiin, aiheutti paljon katkeruutta. Nykyisen voimalaitoksen yhteydessä oli iso siipirakennus, johon oli vastikään uusittu muun muassa kunnon ruokala työväelle. Koko siipirakennus puratettiin, näin vaikeutettiin ja käytännössä estettiin toiminnan jatkuminen jonkun muun yrityksen toimesta. On puhuttu, että esimerkiksi Askolin olisi saattanut olla kiinnostunut ostamaan Isnäsin sahan takaisin itselleen.

Isnäsissä toimii vanhoilla sahan ja lähikartanoiden mailla kuitenkin monia pieniä toimijoita ja yrityksiä, jotka jatkavat kyläelämää nykyajan lähtökohdista.

 

Linkkejä:

Isnäsin kyläkeskus: http://www.ita-uudenmaankylat.fi/categories.asp?document_id=1386&cat_id=1332

Isnäsin höyrykonemuseo: http://www.isnasbyarad.fi/hoyrykone

Uudenmaan museo-opas: Isnäsin höyrykonemuseo: http://www.museo-opas.fi/fi/museo/isn%C3%A4sin-h%C3%B6yrykonemuseo. Käyty sivulla 20.11.2014

Bed&Breakfast kaarnaranta sekä tilausravintola Labby Catering: http://www.labbycatering.fi/keittio.html, https://fi-fi.facebook.com/labbycatering

Labby Gård: http://www.labbynkauppa.net/epages/LP.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/03102005-1029/Categories/Labbyn_tila

Wildemans: //www.wildemans.fi/

 

Lähteet:

Christer ja Jan-Erik Almin haastattelu 1.9.2014. Videotallenne.

Alm, Christer: I sågens skugga : en Isnäshistorik. Isnäs byaråd, 2000.

Ockenström, Katariina: Itä-Uudenmaan rakennetun kulttuuriympäristön selvitys. Itä-Uudenmaan Liitto, 2007. Porvoo.

Museovirasto internetsivut: Kuva Carl Johan Askolinista:  http://www.suomenmuseotonline.fi/fi/kohde/Mobilia/MUMka92?museum=Mobilia&itemIndex=1219

Isnäsin höyrykonemuseon internetsivut: Kuva saha työntekijöistä: http://www.museo-opas.fi/fi/museo/isn%C3%A4sin-h%C3%B6yrykonemuseo

Mainokset